Travellerspointin Travel Blogit

Cape Reinga & Pukenui, NZ

Vettä sataa lotisee, piri piri pam!!

rain 16 °C

Tyhjätaskuina lähdimme siis työn perässä pois Aucklandista vain neljän päivän levon jälkeen. Tarjolla oleva työ on tällä hetkellä enimmäkseen hedelmän poimintaa, tarkemmin sanottuna kiivejä tai mandariineja. Pukenuin pikukylässä oli tarjolla mandariininpoimintaa niin paljon kuin jaksettaisiin kerätä. $$$$$$$!!! Ekat kolme päivää meni ihan suht hyvin, jännetupintulehdus meinasi iskeä leikkureista, joilla mandariini nipsaistaan irti puusta, mutta sisulla siitäkin selvittiin! Perjantai 25. huhtikuuta on Uudessa-Seelannissa (jatkossa nz) pyhäpäivä, ANZAC-day (Australia and New Zealand Army Corps). Pakollinen vapaapäivä siis, ja koko viikonloppunakaan ei olisi töitä, ilmeisesti paikalliset pitävät pitkän vapaan viikonlopun. Tyyylsäää!
Eilen ei siis onneksi satanut kun suuntasimme Cape Reingalle, joka on nz:n pohjoisin kärki. Sieltä löytyi majakka, jättimäisiä hiekkadyynejä, joilla voi vaikka laskea pulkalla! Ja kaunista kukkulaista maisemaa ja hiekkarantoja vaikka millä mitalla.

penkill_.jpg
aavikko.jpg

Ilta menikin sitten maatessa ja läppäriltä leffaa tuijottaessa. Ruokaakin on pitänyt taas opetella tekemään, jotta säästäisi mahdollisimman paljon rahaa. Eipä tästä kylästä saisikaan vissiin muuta kuin fish&chipsejä...

Tänään on satanut aamusta lähtien ja ihmiset istuu keittiössä tuijottamassa telkkaria tylsistyneenä tai makaavat sängyissään lukemassa jotain tai sitten ei. Me ollaan sen verran onnekkaita että meillä on auto, joten me voisaan lähteä käymään läheisessä kaupungissa, Kaitaiassa, jonne on noin 40 kilsaa. Tosin sielläkin on supermarketti, ilmeisesti näin lauantaisin tori, Warehouse, joka on vähän niinku joku Carlson (teille itäsuomalaisille) tai Claes Ohlsson (teille eteläisimmille)...
Kaippa sinne voisi tästä lähteä hiplaamaan tavaroita kun ei tosiaankaan muutakaan tekemistä ole. Nettikin pitää ostaa kahvilasta (OMG!) joten ei viitsi vähiä rahojaan tuhlata sellaiseen hömppään tätä blogia enempää. ;)
Kännykän kuuluvuuskin on luokkaa "menen tähän keittiön nurkalle seisomaan käsi ojennettuna tuonne kaakkoon päin niin silloin saan EHKÄ kolme tolppaa jos hyvin käy".:D

Lähettäjä Cinttu 12:33 Arkistoitu paikkaan New Zealand Kommentteja (1)

Auckland, purjeiden kaupunki.

sunny 19 °C

Uusi-Seelanti otti meidät vastan juuri sellaisena kuin me se muistettiinkin, hieman sateisena mutta silti niin kauniina.
Hostelli oli varattu kolmeksi yöksi jotta saisimme toipua jetlagista rauhassa. Pari päivää menikin hieman sumussa (taas), mutta koknaisuudessaan kahdeksan aikavyöhykkeen yli hyppääminen meni paljon paremmin kuin Pohjois-Amerikkaan mentäessä.
lehm_t.jpg

Saavutuksia tähän mennessä: Puhelinnumerot molemmille (Sini +64 210 295 3424, JP +64 210 295 3431), pankkitilit, veronumerot, ja AUTO (Mitsubishi Sigma 1987)! Ja parturissakin toinen meistä on ehtinyt käymään, saatte arvata kumpi. :P
Nyt on pakko jättää Auckland taakse, tämä on hyvin hyvin kallista oleskella täällä ihan vaan huvin vuoksi. Kun tilit huutaa nollaa ja varpaita paleltaa, silloin on aika suunnata [LAITA TÄHÄN AUTON NIMI ] nokka pohjoiseen ja mandariinitarhoille.

Lähettäjä Cinttu 12:30 Arkistoitu paikkaan New Zealand Kommentteja (0)

Chile on pitkä maa.

semi-overcast 10 °C

Syysilma hiipii niskaamme salakavalasti ja vielä pitäisi viettää viikko eteläisen pallonpuoliskon läntisessä osassa. Barilochesta lähdettyämme (bussilla taasen) ylitimme Andit taas kerran ja päädyimme Puerto Varasin pieneen kaupunkiin. Chilen järviseutu on täynnä pieniä kaupunkeja vuorien ja järvien puristuksissa, tämä ei tehnyt poikkeusta. Kauniita maisemia löytyi joka puolelta.
Kauneinta maisemaa kuitenkin lähdettiin hakemaan paikallisbussin avustuksella. Osorno-tulivuori könötti lähiseudulla mahtavana ja uhkaavana, sillä se on yksi monista Chilen toimivista tulivuorista. Alunperin ideana oli kiivetä vuorelle mutta harvinaisen lämpimän kesän takia vuorella oleva lumi sulaa hurjemmin kuin yleensä, ja voimakkaiden ja useiden jokien takia ylös vuorelle ei nyt voinutkaan kiivetä.
Harmittavaa.
Parin tunnin kävely vuorta ympäröivällä tiellä kuitenkin jo antoi sen verran hyvät maisemat vuorelle, ettei uuvuttavan kiipeilyn puutuminen jäänyt yhtään harmittamaan (taitaa laiskuus iskeä) ja vieressä virtaava kristallinkirkas joki mahtavine koskineen toi lisäpointseja maantiekävelylle.

Seuraavana päivänä siirryimme Valdivian kaupunkiin rannikolle, hieman kauemmaksi vuorista (korostan sanaa hiukan, Chile on niin kapea maa ettei vuoristosta ikinä pääse kovin kauaksi). Valdiviaa mainostetaan erittäin kauniina kaupunkina kolme joen risteyksessä, ja joen rannat ajoittain toivatkin mieleen maiseman Turussa. Isot teollisuuslaitokset toisessa suunnassa eivät tosin kovin viehättäviä olleet. Ja muutenkin ihmettelimme kovasti tätä kauniiksi hehkutusta, meidän mielestä paikka oli kovin tavallinen. Ehkä kesäkuumalla tilanne on erilainen.
Päivän varikkopysähdyksen jälkeen bussi vei meidät Puconiin, jokaisen matkailijan pakkopysähdykseen. Pienen pieni kaupunki joka näyttää lähes siltä että se on rakennettu varta vasten turisteja varten. Syynä tähän on se että myös tämän kylän vieressä sijaitsee toimiva tulivuori, Villarica, jolle saa kiivetä. Erona Osorno-tulivuoreen on se, että tämän tulivuoren kraatteri on avonainen ja sine saa katsoa alas, jos kerran pääsee huipulle. Oikeanlaisena iltana tulivuoren huipun päällä olevat pilvet hehkuvat laavanpunaisina, ja vuori pössyttlee savukiehkuroita tämän tästä.
Heti hostellissa olleiden koiranpentujen rapsuttelun jälkeen mentiin kylälle varaamaan retki Villarican huipulle. Seuraavana aamuna herätys kuudelta, seitsemäksi kylälle vain kuulemaan että ilma on niin vaikea, ettei tänään pääse kiipeämään. Vuorella sataa lunta. Varaus siirretään siis seuraavalle päivälle.
Volcan_Villarica.jpg

Koko aamun sateen jälkeen iltapäivällä meidän oli pakko tehdä jotain. Suunta siis vulkaanisille kuumille lähteille, joita täällä päin sijaitsee useassa paikassa. Jotkut ovat tehty kylpylämäisiksi, jotkut säilytetty mahdollisimman luonnollisina. Me tykättiin tästä kaikkein luonnollisimmasta alueesta oikein paljon, sadekkin loppui puolivälissä kylpemistä.

Illalla kuumilta lähteiltä palatessamme pyörähdimme kysymässä säätietoja vuorikiipeilyä varten, ja jobinpostiahan sieltä tuli. Aamuisen lumisateen vuoksi tiet olivat suljettuja ja rinne kokonaan uuden lumen peitossa. Kiipeäminen olisi mahdollista, mutta huipulle me ei kerettäisi yhden päivän aikana.
Jahas, mitäs sitten tehtäisiin. Perus metsähaikillehan siinä sitten piti lähteä kun muutakaan tekemistä ei ollut. Ja samana iltana vielä hypätään bussiin matkalle Santiagoon.

Ympyrä on sulkeutunut. Paluu samaan hostelliin kuin kolme viikkoa sitten. Nyt meillä olisi kaksi päivää aikaa kierrellä Santiagon nähtävyyksiä. Päätimme kuitenkin lähteä katsastamaan vielä yhden kaupungin rannikolla, Valparaison. Vain tunnin bussimatka ja olimme hyvin erikoisessa kaupungissa jossa sijaitsee maailmanperintölistalle (vai mikä se nyt on) päässeet hissit. Jotkut yli sata vuotta vanhoja, nämä kiskoilla kulkeval kopit nostavat ihmisiä hyvin kukkulaisen kaupungin alueella, jottei tarvitse voimiaan ylämäkikävelyssä kuluttaa.;)
Ilma oli niin Valparaisossa kuin Santiagossakin oiken ihana, lämmintä riitti, ja sitä me tarvittiinkin.
Savusumu ei ollut ihan niin ihana, mutta kyllähän näitäkin maisemia katselee. :)
muurilla.jpg

Lähettäjä Cinttu 19:20 Arkistoitu paikkaan Chile Kommentteja (0)

Bariloche, Argentiina.

Tuo lausutaan [barilotse], eikä [barilokhe] ;).

semi-overcast 14 °C

Taas yhden Suomen mittakaavassa pitkän mutta täkäläisittäin pienen bussimatkan jälkeen (8h) vaihtui maisemat. Nyt päästiin takaisin Andeille, keskikokoiseen vuoristokaupunkiin järven rannalla. Oikein kaunis ja mukavan rento paikka. Suosittelujen mukaan lähetiin vuokrapyörillä läheisen vuoristojärven ympäri puurtamaan. Matkaa 25 km ja kerrankin hyvät pyörät alla, vaihteet SEKÄ jarrut toimi! :) Maisemat oli enemmän tai vähemmän tätä luokkaa koko ajan.:P
Logo_Nahuel_Huapi.jpg

Seuraavana päivänä piti lähteä kiipeämään taas yhdelle kukkulalle, mutta joku kummallinen laiskamato-virus sai meidät jäämään kämpille. Hyvä niin, sillä kun yhentoista aikaan jaksettiin valua kauppaan hakemaan lounasta, satoi jo kaatamalla. Kerrankin laiskuus kannatti eikä omatunto soimannut yhtään kun huoneen lämmöstä katseli kuinka sade piiskasi ikkunaa.... (eikös toi ole jonkun laulun sanat?)
Syksy saapuu näille leveysasteille kovaa vauhtia. Tälläkin hetkellä hostellin katoikkunasta vuotaa sisään, kun sade alkoi pari tuntia sitten oikein urakalla. Ollaan nyt jo siis takasin Chilen puolella, Puerto Varasin pikkukapungissa, jälleen yhden järven rannalla. Täällä näitä järvenrantakaupunkeja riittää kuin suomessa ikään, ainut että täällä nuo järvet on otettu kunnolla mukaan tuohon kaupunkiin. Suomessa järven ranta on unohdettu johonkin kunnanviraston takapihalle, täällä sinne on tehty kunnon bulevardi, jolta voi ihailla maisemaa!

Takaisin kuitenkin Barilocheen [barilotseen]. Laiskimus-päivän jälkeen oli sentään jonkinlaisten aktiviteettien vuoro. Puolen päivän ratsastusreissu odotti heti aamukymmenestä lähtien, tosin vahvempi puolisko jäi taas hostellille makaamaan, kun telkkarista tuli sopivasti formulat! 8/
Vaikka ratsastusta ei noin suoralta kädeltä voi hirveän aktiiviseksi tekemiseksi kutsua (varsinkaan sitä turisti-köpöttelyä), seuraavana päivänä tiedät kyllä jaloissasi tehneesi kahden tunnin metsäreissun perinteisessä gaucho-satulassa lännen tyylillä. Auts.

Lähettäjä Cinttu 11:11 Arkistoitu paikkaan Argentina Kommentteja (1)

Puerto Madryn

Atlantin rannalle on yllättävän pitkä matka.

sunny 20 °C

Käsi ylös jokainen joka on istunut julkisessa liikennevälineessä yli 20 tuntia yhteen menoon? Täällä päin nousi juuri kaks kättä kaks kertaa. Ei ainoastaan kahta päivää Australiassa junassa, mutta nyt myös 23 tuntia Argentiinassa bussissa! Jauza! Kartalta kun katsoo Mendozan ja Puerto Madrynin välimatkaa, ei se niin kamalalta vaikuta. Bussin kun tarvitsee kuitenkin kierrellä muitakin kaupunkeja kuin vain nuo kaksi ja pysähtyäkin joskus pitäisi. Istualtaan nukkuminen ei ole mukavaa, vaikkakin täkäläiset bussit on hieman tilavampia kuin pohjoismaiset serkkunsa. Ja näissä tarjoillaan ruokaa! Välipala (juustosämpylä, keksi, kahvia), iltaruoka ("pihvi", pastaa, voileipä) ja aamupala (keksi, kahvia). Ruuan taso tyylia vakuumipakkaus Xo(.

Palkkioksi päästiin mukavaan rannikkokaupunkiin keskellä ei mitään. Satoja kilometrejä pelkkää pensasta, muutama aita ja tie maatilalle, lampaita ehkä siellä täällä. Yhtäkkiä kummun takana on suuri kaupunki. Puerto Madryn.

Lähellä sijaitsee Valdésin niemimaa, joka on iso niemimaa ja kokonaan kansallispuistoaluetta. Siellä kyl on yks kylä ja maatiloja, mut ne ei paljoa maisemaa muuta :). Koko alue on täynnänsä vikunjoita, vyötiäisiä, pingviinejä, merileijoniä ja miekkavalaita... ja muitakin mönkiäisiä, muttakun ei muista niitten nimiä.
pingut.jpg

Tämä oli kuitenkin ainut paikka maailmassa missä miekkavalaat pyydystää merileijonia suoraan rannalta. 16 yksilöä on oppinut sen tempun ja ne elää näillä alueilla. Me oltiin niin onnekkaita että nähtiin valaita mut ei valitettavasti saatu nauhalle tuota pyydystystemppua. Tässä on kuitenkin linkki teille kaikille uteliaille: http://www.youtube.com/watch?v=vUcgigX-khY
Juuri tuolla samalla rannalla käytiin... no ei nyt ihan rannalla, koska sillonhan nuo kaikki mehukkaat merileijonat säikkyisi muualle, mutta lähistöllä kuitenkin.

Lähettäjä Cinttu 21:29 Arkistoitu paikkaan Argentina Kommentteja (1)

(Merkinnät 21 - 25, kokonaismäärä 46 ) « Sivu 1 2 3 4 [5] 6 7 8 9 10 »